Väitös: Kotitalouksien varautumissäästämisen merkitys kansantaloudelle 

Luoton saannissa esiintyvät rajoitteet ja kotitalouksien varovaisuus aiheuttavat niin sanotun varautumissäästämiskäyttäytymisen kotitalouksille, jolloin työtuloihin liittyvä epävarmuus motivoi kotitalouksia säästämään. Tällä käyttäytymisellä on mahdollisesti merkittäviä vaikutuksia pitkän aikavälin talouskasvuun sekä suhdannevaihteluihin. Esimerkiksi kuluneen finanssikriisin aikana varautumissäästämisen kasvu osaltaan laski kotitalouksien kulutusta.

Tämän hetken tutkimustulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia sen suhteen miten tärkeää varautumissäästämiskäyttäytyminen on talouskasvun ja suhdannevaihteluiden kannalta. VTL Tomi Kortela tutki väitöskirjassaan kolmea eri tilannetta, jossa voidaan ajatella kotitalouksien varautumissäästämiskäyttäytymisellä olevan keskeinen vaikutus kansantalouden toimintaan.

Vaikuttavatko luottoshokit kokonaiskulutukseen?

Yksi perustelu julkisen sektorin elvytyspaketille USA:ssa oli, että pankkikriisistä johtuen luoton tarjonta supistui, jolloin luottorajoitteiset kuluttajat joutuvat vähentämään kulutustaan. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, paljonko luoton tarjonnassa tapahtuvat muutokset voivat vaikuttaa yksityisen kokonaiskulutuksen määräytymiseen.

Tutkimus osoittaa, että kuluttajia, joiden kulutus keskeisesti riippuu luoton määrästä, on USA:ssa niin vähän, että he eivät voi aiheuttaa suuria muutoksia kokonaiskulutukseen. Tämä tarkoittaa, että luoton tarjonnassa tapahtuvat muutokset eivät vaikuta kokonaiskulutuksen määräytymiseen ainakaan kotitalouksien kautta.

Todennäköisempää on, että luoton tarjonnassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat yrityksiin, jotka joutuvat irtisanomaan työntekijöitään. Tämä taas johtaa korkeampaan epävarmuuteen kotitalouksien odotetuissa työtuloissa, mikä kasvattaa varautumissäästämistä.

Miten suurta on varautumissäästäminen Suomessa?

Jos kotitaloudet pitävät varallisuutta pääasiassa siksi, että työtulot ovat epävarmoja, on varautumissäästämismotiivi keskeinen tekijä investointien rahoituksessa ja pääoman kumuloinnissa. Tällöin mm. muutokset sosiaaliturvassa vaikuttavat keskeisesti säästämiseen ja talouskasvuun. Tutkimustulokset motiivin suuruudesta ovat kuitenkin ristiriitaisia ja Suomesta motiivin suuruudesta ei tiettävästi ole olemassa yhtään arviota.

Kortelan tutkimuksessa osoitetaan uusi tapa, jolla varautumismotiivin suuruus voidaan mitata. Tutkimus osoittaa, että motiivin suuruus riippuu keskeisesti kotitalouksien riskinkaihtamisen suuruudesta ja ns. subjektiivisesta diskonttokorosta. Näiden parametrien mittaaminen datasta luotettavasti on vaikeaa, jolloin motiivin suuruutta ei voida täysin luotettavasti pystytä arvioimaan. Yleisesti käytetyillä parametrien arvoilla voidaan arvioida, että noin 20 prosenttia kotitalouksien varallisuudesta pidetään varautumissäästämismotiivin takia.

Sosiaaliturva ja työkyvyttömyys

Sosiaaliturvajärjestelmän kustannukset aiheutuvat kahdesta eri lähteestä: sosiaaliturva vääristää kotitalouksien taloudellista käyttäytymistä ja sosiaaliturvan rahoittamiseen tarvittavat korkeammat veroasteet aiheuttavat vääristymiä työnteon ja säästämisen kannusteisiin. Vaihtoehtoisessa järjestelmässä, jossa sosiaaliturvaa ei olisi, kotitaloudet joutuisivat itse säästämällä varautumaan mahdollista työkyvyttömyyttä vastaan.

Kortelan tutkimuksessa osoitetaan, että U.S.A:n sosiaaliturvajärjestelmä työkyvyttömyyttä vastaan alentaa kotitalouksien kokonaiskulutusta 2.5 prosenttia. 2/3 kustannuksista tulee vähentyneestä varautumissäästämisestä ja 1/3 kustannuksista johtuu korkeammista veroasteista. Sosiaaliturvajärjestelmä kasvattaa kuitenkin hyvinvointia, koska kotitalouksien (varautumis)säästäminen ei ole riittävää työkyvyttömyyttä vastaan. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että paras tapa kasvattaa hyvinvointia on pyrkiä hyvin toimivaan yksityiseen vakuutusjärjestelmään. Tällöin yksityinen kulutus voisi nousta jopa 7 prosenttia nykyisestä tasosta.

******
Perjantaina 3. joulukuuta 2010 kello 13 esitetään Turun yliopistossa (Publicum, luentosali Pub3, Assistentinkatu 7) julkisesti tarkastettavaksi valtiotieteiden lisensiaatti Tomi Kortelan väitöskirja "The intertemporal choice of households under incomplete markets in general equilibrium" (Kotitalouksien intertemporaalinen valinta epätäydellisessä markkinaympäristössä yleisessä tasapainossa). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Mikko Puhakka Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Heikki Kauppi.

VTL Tomi Kortela on syntynyt 1979 Eurassa ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1999 Euran lukiosta. Hän on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi 2004 ja yhteiskuntatieteiden lisensiaatiksi 2007 Turun yliopistosta. Hän toimii assistenttina Turun yliopistossa. Väitös kuuluu taloustieteen alaan.

Väittelijän yhteystiedot toimittajia varten:
työpuhelin 02 333 6438, matkapuhelin 040 543 5997, s-posti tomi.kortela[at]utu.fi

Väittelijän kuva: http://www.utu.fi/vaittelijat/kortela_tomi.jpg

Väitöskirja on luettavissa osoitteessa: http://info.tse.fi/julkaisut/vk/Ae6_2010.pdf

Lehdistökappaleiden tiedustelut sähköpostitse: viestinta@tse.fi

Väitöskirjan myynti: KY-Dealing Oy, puh. (02) 481 4422, s-posti: ky-dealing@tse.fi