Tiedon kasvu ja leviäminen yhteiskunnassa ovat tärkeitä niin taloudenpitäjien päätöksille ja teknologiselle kehitykselle kuin näistä seuraavalle hyvinvoinnillekin. Väitöskirjassaan, ”Esseitä tiedon taloustieteestä”, KTM Samuli Leppälä tarkastelee tiedon yhteiskunnalliseen merkitykseen liittyviä kysymyksiä taloustieteen metodein. Keskeisessä roolissa ovat yksilöiden ja yritysten taloudelliset kannustimet, joista riippuu panostus paikkansapitävän tiedon etsintään sekä luotettavan informaation välitykseen.
Informaation luotettavuus ja kommunikaatio
Suurin yhteiskunnallinen hyöty uudesta tiedosta saavutetaan silloin, kun se leviää mahdollisimman laajalle. Määritelmällisesti tiedon täytyy kuitenkin olla paikkansapitävää eli totuudenmukaista. Siksi tiedon lähteellä tulee olla riittävät kannustimet paikkansapitävän tiedon etsintään. Lisäksi, taloudellisista kannustimista riippuu, voidaanko tietoa pitää luotettavana; se ei saa olla vääristeltyä tai valheellista. Silloin kun kannustimet sekä paikkansapitävän tiedon etsintään että sen luotettavaan kommunikointiin ovat olemassa, tulee tieto laajalle levinneeksi. Toisaalta, kannustimien ja niitä ohjaavien instituutioiden ongelmat selittävät sen, miksi myös nykyaikaisen viestintäteknologian aikana osa tiedosta jää leviämättä tai on sisällöltään epäluotettavaa.
Tutkimus- ja kehitysinvestoinnit, rajoitettavuus ja immateriaalioikeudet
Tieto eroaa jyrkästi tavallisista taloudellisista hyödykkeistä ennen kaikkea siinä, että se on jaettavissa olevaa eli käytössä kilpailematonta. Kilpailemattomuus tarkoittaa sitä, että sama tieto voi olla äärettömällä määrällä ihmisiä. Tästä näkökulmasta tieto on parhaassa yhteiskunnallisessa käytössä silloin, kun sen käyttö on kaikille vapaata eikä sitä siis ole rajoitettu. Jos käyttö on kuitenkin kaikille täysin rajoittamatonta, niin kannustimet tiedon etsintään, kuten tutkimus- ja kehitysinvestointeihin, saattavat olla riittämättömät. Luonnollisen rajoitettavuuden puuttuessa voidaan rajoitettavuutta lisätä keinotekoisesti ennen kaikkea immateriaalioikeuksien avulla. Huomioiden nämä kaksi eri suuntiin vetävää tekijää voidaan löytää yhteiskunnan kannalta optimaalinen rajoitettavuuden aste. Tämä tulos kuitenkin asettaa haasteita immateriaalioikeuslainsäädännölle, sillä riippuen innovaatioiden odotetuista hyödyistä ja kustannuksista optimaalinen rajoitettavuus vaihtelee suuresti eri toimialojen ja eri tietohyödykkeiden välillä.
Tiedon välityksen ja teknologisen kehityksen mekanismit
Markkinahinnat toimivat epäsuorana mekanismina tiedon leviämiselle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hintajärjestelmän kautta sama tieto olisi automaattisesta tarjolla kaikille. Pikemmin päätöksentekijät vertaavat hintoja omaan paikallistietämykseensä, ja tätä kautta tuo hajaantunut tietämys välittyy epäsuorasti hintojen kautta koko talousjärjestelmään. Markkinatiedon lisäksi keskeistä on myös uuden teknologisen tiedon, eli innovaatioiden leviäminen. Edellä kuvatut haasteet taloudellisissa kannustimissa selittävät osaltaan sen, miksi kaupunkikeskittymät ovat merkittäviä innovaatioiden leviämiselle. Kaupungit ovat leviämisen lisäksi myös tärkeitä paikkoja innovaatioiden synnylle, sillä keskeinen taustaprosessi on jo olemassa olevan tiedon uudenlainen ja luova yhdistäminen. Usein tämä tapahtuu yli vakiintuneiden toimialojen, mikä antaa edun taloudelliselta rakenteeltaan monipuolisille kaupunkikeskittymille.
Tieto on haastava tutkimuskohde taloustieteelle
Taloustieteilijät ovat jo kauan todenneet tiedon olevan eri muodoissaan yksi olennaisimmista tekijöistä koko taloustieteen tutkimuskentällä. Tästä huolimatta taloustieteen mallit olettivat pitkään täydellisen tietämyksen, sillä ei ollut yksiselitteisesti selvää, miten epätäydellistä tietoa tai tiedon kasvua ja leviämistä voitaisiin mallintaa. Viime vuosikymmeninä tietoa eksplisiittisesti tarkastelevaa tutkimusta on kuitenkin ilmaantunut, mutta tutkimus on ollut hajaantunutta ja pirstaloitunutta. Tätä ilmentää kirjallisuudessa lukuisien käsitteiden kirjo, johon kuuluvat muun muassa tieto, informaatio, odotukset, uskomukset, teknologia, innovaatiot, keksinnöt ja henkinen pääoma. Niinpä Leppälä pyrkiikin väitöskirjansa johdantoluvussa kokoamaan ja kartoittamaan tätä tutkimuskenttää. Tarkastellen yhteisiä teemoja ja keskeisiä tutkimuskysymyksiä Leppälän väitöstutkimus luo tästä tärkeästä tutkimusalueesta selkeämmän kuvan, jonka päälle tuleva tutkimus voi entistä systemaattisemmin rakentaa.
--
Tiistaina 20. joulukuuta 2011 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Turun kauppakorkeakoulu, Osuuskauppa-sali (ls 17), Rehtorinpellonkatu 3) julkisesti tarkastettavaksi kauppatieteiden maisteri Samuli Mikael Leppälän väitöskirja ”Essays in the Economics of Knowledge” (Esseitä tiedon taloustieteestä). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Suzanne Scotchmer Berkeleystä, Kalifornian yliopistosta ja kustoksena professori Heikki Kauppi.
KTM Samuli Leppälä on syntynyt 1980 Kemissä ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1999 Turun Lyseon lukiosta. Hän on valmistunut kauppatieteiden maisteriksi 2004 Turun kauppakorkeakoulusta. Hän toimii assistenttina Turun yliopistossa. Väitös kuuluu kansantaloustieteen alaan.
Väittelijän yhteystiedot toimittajia varten:
työpuhelin 02 333 9339, matkapuhelin 040 737 8437, s-posti samuli.leppala(a)utu.fi
Väittelijän kuva: http://www.utu.fi/vaittelijat/leppala_samuli.jpg
Väitöskirja on luettavissa osoitteessa: http://info.tse.fi/julkaisut/vk/Ae8_2011.pdf
Lehdistökappaleiden tiedustelut sähköpostitse: viestinta(a)tse.fi
Väitöskirjan myynti: KY-Dealing Oy, puh. (02) 481 4422, s-posti: ky-dealing(a)tse.fi