Väitös: Miksi sairaaloiden johtaminen on niin vaikeaa? 

Johtajan toimintakenttä julkisessa erikoissairaalassa on monimutkainen kokonaisuus, jossa kietoutuvat aivan omanlaisensa arvot, kulttuurit ja yhteisölliset rakenteet. Jotta sairaaloiden johtamiskäytäntöjä pystyttäisiin muuttamaan, johtaminen pitäisi ymmärtää niissä laajemmin ja kaikkia koskevana asiana. Tämä käy ilmi LL Juha V. Virtasen liiketaloustiede, johtamisen ja organisoinnin alaan kuuluvasta väitöstutkimuksesta JOHTAJANA SAIRAALASSA. Johtajan toimintakenttä julkisessa erikoissairaalassa keskijohtoon ja ylimpään johtoon kuuluvien lääkäri- ja hoitajataustaisten johtajien näkökulmasta. Se tarkastetaan Turun kauppakorkeakoulussa perjantaina 29.1.2010.

Juha V. Virtasen väitöstutkimus perustuu 25 lääkäri- ja hoitajataustaisen johtajan haastatteluun ja kaikki Manner-Suomen sairaanhoitopiirit kattavaan dokumenttiaineistoon.

Tutkimuksen mukaan johtajien toimintakenttää julkisissa erikoissairaaloissa säätelevät vanhat kulttuuriset ja rakenteelliset käytännöt. Vaikka erikoissairaaloiden johtamista on viimeisen 15 vuoden aikana pyritty uudistamaan yrityselämän esikuvien mukaisesti, uudistukset ovat jääneet pinnallisiksi, ja erikoissairaaloita voi luonnehtia edelleen professionaalisiksi byrokratioiksi.

Erikoissairaaloissa lääkäreillä ja hoitajilla on omat ammatilliset linjaorganisaationsa huolimatta siitä, onko niitä merkitty organisaatiokaavioon ja muihin virallisiin organisaatiomäärityksiin.

– Tältä osin todellinen asiantila ja viralliset organisaatiomääritykset eivät ole yhdenmukaisia. Todellisuudessa erikoissairaalat ovat organisoituneet matriisiorganisaation tavoin, mutta tätä ei tutkimuksen mukaan selkeästi tiedosteta. Se aiheuttaa valta- ja vastuusuhteissa sekavuutta, Virtanen sanoo.

Vanhat käytännöt taustalla

Johtajan on hankala tunnistaa, kuka heidän esimiehensä on. Heidän vastuunsa on hajaantunut useaksi erilaiseksi, sairaalan sisäiseksi tilivelvollisuudeksi. Silti He olettavat olevansa viime kädessä tilivelvollisia vain yhdelle henkilölle, omalle esimiehelleen.

Myös toimenkuvien määräytymisessä on epäselvyyttä, sillä niitä ei ole kirjattu vaan ne päätellään itse. Usein toimenkuvat periytyvät edelliseltä johtajalta, mutta uudet johtajat eivät kuitenkaan saaneet edeltäjältään perehdytystä johtamiseen. Toisaalta johtajilla ei kuitenkaan ollut vaikeuksia oman toimenkuvansa muodostamisessa.

– Edellä mainittujen, maallikosta ehkä yksinkertaisten ongelmien korjaaminen ei ole kuitenkaan helppoa, koska ne kiinnittyvät hyvin syvällisiin kulttuurisiin käytäntöihin. Niiden muuttamiseen tarvitaan vuosien sijasta jopa vuosikymmeniä. Muutos saattaa edellyttää toimenpiteitä jo lääkärien ja hoitajien peruskoulutuksessa, Virtanen sanoo.

Paperilla sairaalaorganisaatioita on helppo yhdistellä, piirrellä uusia organisaatiokaavioita, tehdä uusia johtosääntöjä ja lanseerata johtamisoppeja. Todellisen muutoksen aikaansaaminen on aivan eri asia.

– Vanhat käytännöt ja rakenteet jäävät elämään uusien alle, ja lopputulos on helposti entistäkin monimutkaisempi. Kyse ei ole siitä, että haastattelemani johtajat eivät osaisi työtänsä, vaan enemmän siitä, että heidän tosiasialliset toimintamahdollisuutensa ovat hyvin rajalliset.

Tutkimus paljasti myös runsaasti myönteisen muutoksen eväitä. Niihin kuuluu ennen kaikkea oman erikoisalansa hallitseva ja potilaan parasta toteuttava johtajisto ja henkilökunta.

– Vallitsevat tosiasiat tulisi mielestäni tunnustaa ja johtaminen ymmärtää paljon nykyistä laajempana ja kaikkia koskevana asiana. Johtamisen tulee sairaalassa edistää potilaan parasta, ja tämä tulee pystyä osoittamaan myös henkilöstölle. Sairaaloiden johtamista voi edullisesti parantaa soveltamalla olemassa olevaa tutkimustietoa käytäntöön. Se vaatii kuitenkin laaja-alaista johtamisajattelun muutosta, Juha V. Virtanen toteaa. 

*******

Väitös- ja julkaisutiedot

Perjantaina 29.1.2010 klo 12 alkaen esitetään Turun yliopiston Turun kauppakorkeakoulussa (luentosali 11, Rehtorinpellonkatu 3) julkisesti tarkastettavaksi LL Juha V. Virtasen väitöskirjatutkimus Johtajana sairaalassa. Johtajan toimintakenttä julkisessa erikoissairaalassa keskijohtoon ja ylimpään johtoon kuuluvien lääkäri- ja hoitajataustaisten johtajien näkökulmasta. Vastaväittäjänä toimii professori Juha Kinnunen (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena akatemiaprofessori Anne Kovalainen.

Juha V. Virtanen on syntynyt vuonna 1954 Turussa ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1973 Turun Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Hän on valmistunut vuonna 1979 lääketieteen lisensiaatiksi Turun yliopistosta. Virtanen on työskennellyt 1980-luvulla lääkärinä julkisella ja yksityissektorilla. Hän on toiminut yli 20 vuotta yrityselämässä yrittäjänä ja toimitusjohtajana. Viime vuosina hän on keskittynyt tutkimustyöhön ja on parhaillaan tutkijana Turun kauppakorkeakoulussa.

Juha V. Virtanen, puh.0400 520 324, juha.v.virtanen(a)tse.fi
Väittelijän kuva löytyy osoitteesta http://utu.fi/vaittelijat/virtanen_juha_v.jpg

ISBN: 978-952-249-069-8 (nid.)

Väitöskirja on luettavissa osoitteessa http://info.tse.fi/julkaisut/vk/Ae2_2010.pdf
Lehdistökappaleiden tiedustelut sähköpostitse: viestinta(a)tse.fi

Väitöskirjan voi ostaa KY-Dealing Oy:stä, puh. (02) 481 4422, sähköposti: ky-dealing(a)tse.fi