Tutkijan uralla
Tutkijan työ jakautuu pääsääntöisesti kahteen osaan; tutkimukseen, eli jatko-opiskeluun, ja opetukseen. Tutkimuksella on kuitenkin pääpaino näissä kahdessa. Tutkijan työn tavoitteena on sekä, väitöskirjatyöskentelyn myötä, valmistua kauppatieteiden tohtoriksi, ansaita asema kansainvälisessä akateemisessa yhteisössä, että saada tutkimus- ja opetuskokemusta myöhempää työskentelyä varten. Väitöskirja ja sen aiheeseen liittyvät muut tutkimukset ja projektit täyttävät tutkijan arjen, jossa työskentely on itseohjautuvaa, pitkäjänteistä ja analyyttistä, ja paikoin jopa yksityisyrittäjämäistä etsintää, inspiraatioita, löytämisen riemua ja pitkiä päiviä.
Tutkimusongelmien ratkomisen lisäksi työskentelyn rahoituskysymykset pitävät myös tutkijan kiireisenä. Liiketaloustieteellisen tutkimuksen rahoittamiseen yleensä joko haetaan apurahoja eri rahoituslähteistä, esim. Suomen Akatemiasta tai TEKES:iltä, tai muista pienemmistä, yksityisistä rahastoista ja säätiöistä, tai haetaan tutkijakoulupaikkaa FIGSIB -tutkijakoulusta tai työsopimus- tai virkasuhteista tehtävää korkeakoululta, kuten assistentuuria.
Täyspäiväisenä tutkijana toimittaessa väitöskirjan keskimääräinen valmistumisaika on noin neljä vuotta. Tässä ajassa tutkija luo itselleen tärkeät verkostot, jotka edesauttavat myös hänen myöhempää tutkimustyöskentelyään. Vaikka tutkijan työtä usein luonnehditaankin yksinäiseksi pakertamiseksi, kuuluu siihen myös yhteistyötä sekä aineen sisällä, laitosten välillä, suomalaisten yliopistojen ja korkeakoulujen välillä, että kansainvälisesti. Verkostoa luodaan sekä konferensseissa että tutkijatapaamisissa, joissa tutkimustuloksia esitellään, jatko-opintokursseilla, jotka kuuluvat osaltaan tohtorintutkintoon, sekä tekemällä tutkimusyhteistyötä eri tahojen kanssa.
Tutkija tekee yhteistyötä myös liike-elämän kanssa siten, että tutkimusaineistoa kerätessään hän verkottuu myös niiden yritysten kanssa, joista hän aineistoa kerää ja joille hän tutkimustuloksensa suuntaa. Jatko-opintojen aikana tutkija ns. valtaa oman reviirinsä, oman tutkimusalueensa, johon hän erikoistuu ja jonka asiantuntijaksi hän tutkimuksen edetessä kehittyy.
Tutkijan uran kulminaatiopisteenä voidaan pitää väitöstilaisuutta, jolloin pitkällinen väitöskirjatutkimus on saatu kunnialliseen päätökseensä. Promootion myötä jatko-opiskelija promovoituu tohtoriksi.
Mitä sitten tapahtuu kaiken tämän jälkeen?
Työelämään sijoittumisen näkökulmasta tutkija voi joko jatkaa työskentelyään yliopistomaailmassa, opetus- ja tutkimustehtävissä, tai siirtyä liike-elämän puolelle. Vaikka lehdistössä onkin viime aikoina kirjoiteltu väitelleiden henkilöiden vielä epäkypsistä työmarkkinoista, voidaan tulevaisuus nähdä valoisana ja tohtoreiden työllistymisen asiantuntijatehtäviin helpottuvan yritysten hiljalleen havaitessa uudenlaisen työvoimapotentiaalin